Niina Alho

Yhden vanhemman perheet

Kävin taannoin keskustelun erään yksinhuoltajan kanssa, joka kertoi kokevansa yhteiskunnan jostain syystä paheksuvan yksinhuoltajuutta. Yksinhuoltajuuteen voi liittyä surua ja epäonnistumisen tunnetta, jos esimerkiksi tilanne on syntynyt eron seurauksena. Osa yhden vanhemman perheistä saattaa kohdata myös paheksuntaa, vaikka siksi, että lapsi on hankittu yksin. Mielestäni yhteiskunnassamme pitää olla tilaa ihan kaikenlaisille perheille.

 

Työllisyys

On ikävä tosiasia, että yhden vanhemman perheissä työllistyminen on vaikeampaa. Työllisyysasteen nousu ei ole ollut yhtä suurta yhden vanhemman perheissä. Itse asiassa yhden vanhemman perheiden työllisyysaste on laskenut koko 2000-luvun ajan. Tätä voi selittää  esimerkiksi se, että opiskeluiden järjestäminen voi olla yhden vanhemman perheissä hankalaa tai lastenhoitopalvelut ovat riittämättömät vuorotyötä tekeville vanhemmille. Näin ollen perheen ja työn yhdistäminen on haastavaa.  Yhden vanhemman perheissä on työttömyyden vuoksi köyhyyttä. Sähkö, vuokra, vesi, ruoka, kaikki on nykyisin niin kallista. Pienituloisen yhden vanhemman elämä on usein palkkapäivän odottelua ja riski pikavippien yms. epäedullisten lainojen ottoon kasvaa. Lainaa joudutaan ottamaan elämiseen.

 

Taloudelliset haasteet

Ongelmia ei aiheuta se, että perheessä on vain yksi vanhempi. Ongelmia aiheuttavat taloudelliset haasteet. Tutkimusten mukaan lapsiperheiden köyhyyden vaikutukset heijastuvat lapsiin. Tämä voi näkyä mm. sosiaalisten suhteiden kaventumisena, kiusaamisena, matalana koulutustasona, mielenterveysongelmina jne. Pienituloisuus aiheuttaa lasten ja aikuisten syrjäytymistä. Tutkimusten mukaan myös köyhyys on periytyvää eli köyhän perheen lapsella on todennäköisemmin taloudellisia ongelmia myös aikuisena.

 

Islannin malli

Lasten harrastukset ovat yllättävän kalliita ja niihin kulkeminenkin on jotenkin järjestettävä. Islannin malli olisi oiva ratkaisu tarjota kaikille lapsille tasapuolisesti mahdollisuuksia osallistua ohjattuun toimintaan ja harrastuksiin myös koulun jälkeen. Osallisuuden lisäämiseen  ja syrjäytymisen ehkäisemiseen on muualla löydetty toimivia malleja. Otetaan niistä opit käyttöön myös meille Suomeen.

 

Tasa-arvoiset palvelut

Yhden vanhemman perheissä lapsen asemaa voidaan vahvistaa tasa-arvoisilla palveluilla.  Esimerkiksi subjektiivisen päivähoidon rajauksen poistaminen voisi helpottaa arkea erityisesti yhden vanhemman perheissä. Vanhemmalla olisi aikaa työnhakuun, lapsella olisi mahdollisuus saada varhaiskasvatusta ja olla ikäistensä seurassa.  Sosiaalisten suhteiden rakentaminen on lapsuudessa tärkeää.  Aamu- ja iltapäiväkerhoja tulisi olla saatavilla kaikille lapsille. Varsinkin pienten koululaisten vuorohoito tulisi mahdollistaa kaikissa kunnissa. Varhaiskasvatukseenkaan osallistuminen ei saisi olla rahakysymys. Tällä hetkellä kunnissa on erilaisia käytäntöjä em. kerhojen maksuissa. Esimerkiksi Kaarinassa pitää olla toimeentulotuen asiakas, että saa vapautuksen maksuista. Tämä voi toimia yhden vanhemman perheissä työn vastaanottamisen esteenä, koska maksu on aina sama huolimatta perheen tuloista. Moni asia kaipaa selkeitä parannuksia, jotka ottavat perheiden yksilölliset tarpeet huomioon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat